Suunnitelman dokumentointitapa riippuu työn valmiusasteesta. Esisuunnittelussa dokumentointi on suhteellisen yksinkertaista. Lopputulos dokumentoidaan niin, että asiakirjat määrittelevät yksikäsitteisesti rakenteen ja sen valmistuksen. 

9.7.1   Esisuunnittelu

Rakenteiden luonnosteluvaiheessa laminaatit on pystyttävä kuvaamaan niin yksityiskohtaisesti, ettei väärinymmärryksiä pääse tapahtumaan. Toisaalta liian kankea määrittelytapa hankaloittaa suunnittelua. Yksityiskohdiltaan työpiirustuksia vastaava laminaattimäärittely ei olekaan perusteltua esisuunnitteluvaiheessa. Käytännössä laminaatit määritellään usein luvussa 2 esitetyllä laminaattikoodilla, jota täydentävät materiaalimäärittelyt. Geometria määritellään tavallisesti käytössä olevalla CAD-ohjelmistolla. Rakennemäärittelyssä on erityisesti huomattava, että laminaattikoordinaatiston asema rakennekoordinaatistoon nähden on kaikkialla määritelty.

9.7.2   Valmistusasiakirjat

Rakenteen valmistusasiakirjoja ovat (1) työpiirustukset tai niiden sähköiset vastineet, (2) materiaali- ja (3) prosessispesifikaatiot, (4) rakenteen tarkastusmäärittelyt ja (5) työohjeet.

Työpiirustus tai sen sähköinen vastine on dokumentti, jonka perusteella kappale valmistetaan. Työpiirustuksessa onkin määriteltävä kaikki rakenteeseen ja sen valmistukseen liittyvät, lopullisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät. Laminaattirakenteen osalta tämä tarkoittaa mm. sitä, että työpiirustukseen täytyy sisällyttää yksikäsitteinen kuvaus laminaatin materiaaleista ja kerroksellisesta rakenteesta.

Normaali koneenpiirustus soveltuu hyvin lujitemuoviosan muodon määritykseen, mutta ei anna ohjeita laminaattirakenteiden ja niiden valmistukseen liittyvien yksityiskohtien määrittelyyn. Erityispiirteiden osalta piirustuskäytäntöä on pyritty yhtenäistämään laatimalla suosituksia yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden pohjalta. Seuraavassa suosituksia tarkastellaan manuaalisen määrittelyn pohjalta ottamatta kantaa CAD-ohjelmistojen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Piirustussuositusten mukaisesti laminaatit kuvataan joko yhtenä seinämänä tai kerroksina. Jälkimmäisessä tapauksessa kerros kuvataan leveällä, ehyellä viivalla. Jokainen erillinen lujitepala numeroidaan laminointijärjestyksen mukaan. Kerroksen merkkinä on P (Ply), jota seuraa kerroksen numero. Pinta, josta numerointi alkaa, osoitetaan nuolella. Jos sekaantumisvaaraa ei ole, voidaan viitekirjaimen P perään koota usean kerroksen numerot. Käytäntöä havainnollistaa kuvassa 9.22 esitetty yksinkertaisen laminaattirakenteen määrittely.

Kuva 9.22 Esimerkki yksinkertaisen laminaattirakenteen määrittelystä työpiirustuksessa.

Kuitusuuntien määrittelemiseksi jokaisessa työpiirustuksessa on oltava referenssikoordinaatisto, jonka suhteen kuitusuunnat ilmoitetaan (kuva 9.23). Koordinaatisto merkitään johonkin pääkuvantoon ja tarvittaessa myös muihin kuvantoihin. Kerrossuunnille on määriteltävä realistinen toleranssi, joka on otettava huomioon kappaletta mitoitettaessa.

Kuva 9.23 Referenssikoordinaatiston määrittely työpiirustuksessa.

Tarvittaessa käytetään leikkauksia selventämään kerrosten järjestystä ja mitoitusta. Useimmiten ei ole tarkoituksenmukaista piirtää leikkausta oikeaan mittakaavaan, vaan erottaa kerrokset selvästi toisistaan (kuva 9.24). Muottipinta merkitään tarvittaessa viitenuolella ja kirjaimella T (Tool). Mitat, joille asetetaan erityisiä tarkkuusvaatimuksia, on syytä määritellä muottipinnasta, sillä avomuottilaminoinnissa kerrospaksuudet voivat vaihdella merkittävästi.

Kuva 9.24 Laminaattirakennetta selventävä leikkauskuvanto.

Materiaalit ja tarvittavat materiaalimäärät määritellään normaalisti materiaaliluettelossa. Lujitemattojen, -kudosten ym. määrät on yleensä selvintä määritellä pinta-aloina. Kerrossuunnat voidaan määritellä erillisessä kerrosluettelossa, joka sijoitetaan työpiirustukseen mieluiten lähelle materiaaliluetteloa. Mikäli kerros on tasavaltainen kudoskerros, voidaan useimmiten sallia kaksi toisistaan 90° poikkeavaa suuntaa.

Valmistus määritellään piirustukseen liitetyillä työohjeilla tai erillisillä ohjeilla, joihin piirustuksessa viitataan. Jos erillisen ohjeen määrittelyistä on syystä tai toisesta poikettava, poikkeamat määritellään normaaliin tapaan työpiirustukseen kirjoitettuina huomautuksina. Työpiirustuksen on myös määriteltävä työkalut eli muotit, joilla kappale valmistetaan. Omaksutusta käytännöstä riippuen työkalut määritellään niiden yksilönumeroilla, työkalut määrittelevien työpiirustusten numeroilla tai molemmilla.

Materiaali- ja prosessispesifikaatiot määrittelevät yksityiskohtaisesti rakennemateriaaleille ja valmistusprosessille asetetut vaatimukset mukaan lukien materiaalien ja valmistusprosessin valvontamenetelmät sekä hyväksyttävät materiaali- ja parametriarvot. Spesifikaatiota täydentävät materiaalien ja prosessin valvontaa koskevat työohjeet. Tarkastusasiakirjalla määritellään tuotteesta tarkastettavat suureet hyväksymis-/hylkäämisrajoineen. Tarkastuksen toteutus täsmennetään työohjeilla.