Kokeiden tulokset riippuvat koeolosuhteista ja koestustavasta. Tästä syystä on välttämätöntä, että eri tahoilla suoritettavat, samaan päämäärään tähtäävät kokeet tehdään samalla tavoin ja samanlaisissa olosuhteissa. Samankaltaisuus on pyritty saavuttamaan standardoimalla koemenetelmät ja -laitteistot.

Muovikomposiittien ja muovikomposiittituotteiden koestukseen soveltuvia standardeja sisältyy kaikkiin suurimpiin standardikokoelmiin. Näistä ehkä kattavin on amerikkalainen ASTM-standardikokoelma (ASTM – American Society for Testing and Materials). Kokoelma on kansallinen, mutta yleisesti käytössä kautta maailman. Muut tärkeimmät kansalliset standardikokoelmat ovat saksalaiset DIN-standardit, amerikkalaiset FTMS-standardit (FTMS – Federal Test Method Standard) sekä amerikkalaisten järjestöjen SPI:n (Society of Plastics Industry) ja SAE:n (Society of Automotive Engineers) julkaisemat standardit. Lentokoneteollisuudessa, joka käyttää muovikomposiitteja varsin runsaasti, ovat kansainvälisestikin tärkeitä amerikkalaiset MIL-standardit.

Kansainvälisistä standardeista ovat tärkeimpiä ISO- ja EN-standardit, joista jälkimmäinen on yleiseurooppalainen standardikokoelma (ISO – The International Organization for Standardization, EN – European Committee for Standardization). Suomi on jäsenenä kummassakin em. kokoelmia julkaisevassa järjestössä.

Suomalaisiin SFS-standardeihin on vuosien mittaan sisällytetty lukuisia muovikomposiittien aineenkoestusstandardeja. Lähes kaikki pohjautuvat vastaaviin ulkomaisiin standardeihin. Monet standardit on hyväksytty SFS-standardeiksi ns. kansilehtimenettelyllä antamalla ulkomaiselle standardille SFS-standardinumero.

Standardeissa pyritään määrittelemään kaikki kokeen lopputulokseen vaikuttavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat mm. koekappaleiden muoto ja koko, koeolosuhteet, mittauslait­teisto sekä kokeen suoritustapa. Myös tulosten kirjaus ja käsittely määritellään. Eri kokoelmissa julkaistut muovikomposiittien koestusstandardit ovat hyvin samankaltaisia. Koemenetelmissä saattaa kuitenkin olla eroja, jotka vaikuttavat mitattavaan ominaisuuteen. Tästä syystä eri menetelmillä mitattuja ominaisuuksia ei voi aina suoraan verrata. Kun koe suoritetaan standardin mukaisesti, riittää standardi koemenetelmän kuvaukseksi. Usein standardista joudutaan kuitenkin syystä tai toisesta hieman poikkeamaan. Poikkeamista on tällöin ilmoitettava koetulosten yhteydessä.